"Leikkaus"
©Seija Maria Tarvainen, Tohmajarvi

---

Hei! Nimeni on Seija Maria. Olen syntynyt 1958 Tampereella. Isäni nimi oli Väinö ja äitini nimi on Eila. Vuonna 1959, ollessani vajaan vuoden, he päättivät lähteä siirtolaiseksi australiaan. Nuori pariskunta möi kaiken vähaisen omaisuutensa ja pakkasivat laukkunsa ja lähtivät minut mukanaan laivalla australiaan. Muistikuvani australiasta alkoivat noin neljä-viisivuotiaana. Muistan, etta sairastin alituista nuhaa ja yskää. äitini vei minut viimein kitarisaleikkaukseen roomalaiskatolilaiseen sairaalaan. Koska olin tomera tyttö, niin sanoin kylpyhuoneessa nunnapukuiselle hoitajalle, etta minun tukkani pitäisi pesta. Nunna vastasi, ettei sita voi nyt pestä, sillä kohta alkaa leikkaus. Mina vastasin, että pesenpa tukkani sitten ihan itse! aloin pestä tukkaani, mutta pesu keskeytyi äkkiä, sillä nunna nosti katensä laimäyttääkseen minua, sillä oli kiire leikkaukseen. Katolilainen nunna edusti jarjestystä, arvovaltaa ja rakkautta. Ongelman poisto oli arvokkaampi asia kuin pintapuolinen ulkonakö.

 

Minut vietiin nukutushuoneeseen ja siellä tarvittiin viisi ihmistä pitelemään minua, laihaa ja pientä tyttöa, sillä niin kovasti huusin ja rimpuilin. He eivät saaneet millään eetterikoppaa kasvoilleni. Viimein joku hoitaja juksasi minua ja kysyi naenkö toisella pöydalla makaavaa ihmista, miten hiljaa han oli. Käännyin katsomaan ja silloin he veivät kopan kasvoilleni ja maailma pyöri silmissani. aamulla heräsin ihmeekseni sairaalan vuoteelta - eläväna!

 

Uskoin Jumalaan jo viisi vuotiaasta lahtien. Kun katselin Sydneyn edessä kimaltelevaa merta, upeita kukkia, lintuja ja puita, en voinut olla uskomatta Jumalaan. Tamä lapsenusko vahvistui minulla 14-vuotiaana, kun tiedostin, etta tarvitsen Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta elamääni syntieni sovittajaksi. Kun tein sen paatöksen, niin maailma kaunistui ihmeellisesti ja tuntui, kuin linnutkin olisivat laulaneet viela paremmin! Uskontieni on ollut välilla ylamakeä ja alamäkea, mutta Jumala on varjellut niin, etten ole koskaan mennyt niin alas, että olisin menettänyt uskoni. aina Hän on ojentanut auttavan kätensä, kun häta on ollut suurin. Ja olen herännyt ahdistuksen "nukutuksesta" ihmetellen: "Minä elän!"

 

anna sinäkin elämäsi Jumalan haltuun. äla vaadi itseltäsi ja muilta enempaää, kuin he pystyvät ja haluavat antaa sinulle. anna sinä, mitä voit, pyytämattä vastapalvelusta, kuten äiti Teresa. Sillä antaessaan saa, lupaa Raamattu.

in English