Pihapiirimme eläimiä

---

Mikki kissamme oli pihapiirimme ”peto”, joka piti hiiret ja rotat kurissa. Mikki eli vuosina 2000-2012 ja oli
puoliksi maatiais- ja siperiankissan risteymä. Silti Mikki oli todella sosiaalinen ja hyvä kissa! Meillä oli
myös vanhuudenpäiviään viettävä kettuterrieri Hupli kuusi vuotta. Hupli kävi mielellään lenkillä kanssamme.

 

Meillä oli myös muutama kotitarvekana ja maatiaiskukkoja. Ensimmäisen kukon nimi oli Matias ja se oli lauhkea. Sen tilalle tuli Ykä-kukko ja se oli
äkkipikainen ja helposti ajoi ihmisiä takaa. Kerran se erehtyi ajamaan naapurin koiraa takaa ja koira kääntyi sitä vastaan ja silloin Ykä juoksi kiireesti
heinäseiväskasalle koettaen piiloutua. Harmillista, pyrstösulat jäivät ulkopuolelle ja koira puraisi kukolta pyrstösulat irti. Sitten Ykä oli pyrstöttä
pitkän aikaa ja oli ilmeisen nöyryytetty. Eräänä syksynä metsästysaikaan metsästyskoirat hyökkäsivät pihaan ja ajoivat kanat sekä kukon kilometrin päähän,
missä ne katosivat lopullisesti. Kukaan ei korvannut vahinkoa, sillä olimme siihen aikaan päivässä muualla töissä eikä ollut valvontakameraa. Joku vain tiesi
juoruta, että kukon jalat löytyivät mäeltä puolen kilometrin päästä. Olisi pitänyt ennen kaupunkiin menoa pistää pihalla olleet kanat ja kukko talliin ovien
taakse, siltä ei tullut silloin ajateltua.

Lisäksi meillä oli Juli-niminen vuohi, jota jopa lypsinkin ja tein vuohenmaidosta ruokia, sekä muutama lammas ja Poju pässi. Ne olivat kaikki todella mukavia!
Leikkasin itse lampaiden villat keritsimellä ja kehruutin niistä lankoja kehräämöllä. Joitakin vyyhtejä sain myytyä. Lisäksi teurastamolta saatiin hyvää
lampaanlihaa sivutuotteena, kun toimitimme lampaita teurastamolle kerran vuodessa. Pari vuohta annettiin pois ja yksi lammas myytiin tarvitsijalle.
Valitettavasti EU:n myötä lammastalous on tullut pientiloilla kannattamattomaksi ja luovuimme kokonaan kotieläimistä. Kissa ja koira jäivät niin kauaksi
aikaa, kun ne elivät. Nyt 2013 jälkeen ei ole ollut kotieläimiä. Kasvimaata sentään vielä pidämme.

.