Seijan mummoja

---

Toisessa maailmansodassa Alman ja Augustin kaksi keskimmäistä poikaa kaatui rintamalla ja vanhin poika haavoittui. Hänkin toimi kivialalla myöhemmin.
Kaksi nuorinta veljeä ei ollut armeijassa. Nuorin poika kuitenkin kouluttautui aliupseeriksi ja radiosähköttäjäksi. Tosin armeijan jälkeen hän siirtyi
muille aloille ja opiskeli englantia ja muutti perheensä kanssa Australiaan.
Jälkimmäinen kuva on Pohjois-Karjalasta 1970-luvulla äidinäidin mökki syrjäkylällä. Äidinäiti oli köyhä ja hänen mökkinsä rakennettiin kyläläisten
häälahjapuista, kun hän meni naimisiin vanhemman leskimiehen kanssa. naimisiin.
Äidinäiti asui pikkukylän kansakoulun vieressä nuorimman poikansa kanssa. Heillä oli mustanvalkoinen kissa, jonka nimi oli kalevalaisittain
Jönni Lumper Karvasilmä. Jönni eli 18-vuotiaaksi. Mummo oli hyvin värikäs ja arka persoona ja hän nauroi ja itki paljon. Äitini syntymän
aikoina hän työskenteli kunnan vaivaistalolla hoitoapulaisena. Leskeksi jäätyään hän ansaitsi elantonsa kehräämällä, karstaamalla ja pesemällä
pyykkiä taloissa. Hän asui mökissään 1970-luvun puoliväliin asti, sitten hän muutti Lappiin vanhimman poikansa luokse ja haudattiin myöhemmin se
paikkakunnan hautausmaalle.
Äidinäidillä ja kylän muilla mummoilla oli tapana sanoa kalevalaisia sananparsia, kuten:

"Lisänä rikka rokassa, hämähäkki taikinassa."
"Suo siellä, vetelä täällä."
"Mää ja mäkätä männessäs."
"Ei kelepaa köyhän anti."
"Köyhä antaa vähästänsä, rikas antaa liiastansa."
"Kyllä Luoja palkan maksaa."
"Vie sinä, minä vikisen."
"Kyllä oma kehu haisoo."
"Syö särkee, kasvatat järkee."
"Sama pää on kesät, talvet."
"Rehellisyys se maan perii."
"Kyll' on raha hupaa, sano!"
"Kaunis ilma iltarusko, päivän pilaa aamurusko!"
"Vetelä on veljen velli."
"Kehä kiertää kuun ympäri, pian puhkee purkusade."
"Niin on meidän meno täällä, kun on paita pöksyn päällä!"
"Kaksin aina kaunihimpi!"
"Lapioi lautases' täyteen!"
"Herkut ei tästä parane, jos vieraat eivät vähene!"
"Kyllä sopu sijaa antaa!"
"Ei savua ilman tulta!"
"Syö niin että napa ruskaa!"
"Käki tai kyyhky talolla, tietää jonkun kuolemaa."
"Syntinen on musta sydän, valkoinen on puhdas sydän."
"Oikean korvan soidessa, joku paljon kiittelevi,
vasemman korvan soidessa, joku paljon parjailevi."
"Voi kättä, päätä ja jalkaa, voi päätä kumpaistakin!"
"Huttua huperot syövät!"
"Sodan eellä täit purevat!"
"Jumalass' on juoksun määrä!"
"Kuolookohan joku taasen, kun nenänvartta syyhyttää!"
"Itku pitkästä ilosta!"
"Pihlaja ei jaksa kantaa / talvella kahta kuormaa."

Kerran mummo kertoi minulle eräästä taulustaan, joka oli hänen seinällään:
Hän oli saanut vanhimmalta pojaltaan, Martilta, Posiolta, kultakehyksisen taulun, jossa luki:

"Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi." (San. 3:5)

Minä kyselin, mitä ymmärrys merkitsi? Mummo sanoi: "Jumalan viisaus on suurempaa kuin ihmisen."