Dokumentin otsikko
Harakkavaras
©Seija Maria Tarvainen, Tohmajärvi
Olipa
kerran harakka, jolla oli kaunis akka.
Akka ukkoa komensi, sinisiipi sivalteli:
"Tuopas ukko evähiä, pataseeni täyttehiä,
munia ja makkaroita, silavaa ja paljon voita."
Lähtipä
siitä harakka, muonan hakuun akallensa,
toisen pesään kurkisteli, itseksensä tuumiskeli:
"Näkyypä tuossa munia, kauniita ja kirjavia,
jospa vähän kähveltäisin, kotipesään pihistäisin!"
Joutuipa
munat pesälle, jossa akka sanoi hälle:
"Missä ovat makkarani, rasvani ja silavani?"
"Eläpäs eukko hättäile, vielä hetki vartoile,
kohta pääset paistelemaan, iltapalaa kokkailemaan!"
Lensipä
harakka pihaan, suuren pihakoivun latvaan.
Katsoi sieltä parvekkeelle, kurkki sieltä ovelle:
"Mitä oisi keittiÖssä, mitä oisi kylmiÖssä,
makkaraa ja paljon voita, silavaa ja piirakoita!"
Lennähti
harakka tupaan, suuren piirakan äärelle,
aikoi ottaa juuri palan, suurimman ja komeimman.
Silloin kävi tuvan ovi, harakkamme mietti tovin:
"Piiloudunpa piirakkahan, kannen alle joutuisahan!"
Pistipä
rouva piirakkansa, tuvan uuniin lämpimähän,
siellä harakka hikoili, heltehessä tuskaili:
"Pääsisimpä poies tästä, tulipätsist'
kärsimästä!"
Avas rouva uunin oven, piirakkahan teki loven.
Pyrähti
pahainen lintu, räkättäen mennessänsä,
suoraan rouvan rinnuksille, talollisen tamineille!
Siitä lensi boolikulhoon, kiisselissä käpristeli:
"Oi voi, paloi kauniit sulat, pitää tässä ottaa
hulat!"
Ahneella
on ahneen loppu, laiskan lohtu laihanlainen!
Tuli tupaan tyhjätasku, puku paras pilattuna!
Nauroi harakkamme akka: "Käkäti, käkäti, häh,
hää!"
Siksi harakat vieläkin naureskelevat päivisin!
